Blogi: Pelaajaesittelyssä Emmi Rakkolainen ja Tinja Haukijärvi

08.09.2019

Tervetuloa Kiekko-Espoon Naisten blogi-muotoisten pelaajaesittelyjen pariin. Pelaajaesittelyt on kirjoittanut #kesäduuniOPnpiikkiin kautta kesätyöntekijämme Fanni yhdessä some-tiimimme kanssa. Seuraavaksi vuorossa päivän synttärisankarit Emmi Rakkolainen ja Tinja Haukijärvi.

Emmi Rakkolainen

Emmi Rakkolainen, lempinimeltään Rakki, on huumorintajuinen ja lähtee helposti muiden källeihin mukaan, tai on pikemminkin itse niiden takana. Iloinen ja heittäytyvä luonne sanoo olevansa joukkueessa "puhelias, jekkuileva ja kaikkensa kaukalossa antava" tyyppi. Vapaa-aikaa Emmi tykkää viettää niin kavereiden kun perheen ja sukulaistenkin seurassa. Vastapainoksi menevälle luonteelle rauhallisempaa tekemistä löytyy kitaran soitosta.

Kiekko-Espoon naisissa hyökkääjänä pelaavalle Emmille jääkiekko on ollut lajivalintana selvä jo pienestä pitäen. "Olen aina tykännyt joukkuepeleistä ja päätin jo nuorena, että haluan jääkiekkoilijaksi! Taloyhtiön pihapiirissä monet pojat pelas jääkiekkoa ja talvella pihalle jäädytettiin kenttä, jossa pelattiin päivittäin!"

Emmi pelasi poikajoukkueissa useamman vuoden ennen naisiin siirtymistä. Hän kertoo olevansa kiitollinen tästä mahdollisuudesta, joka kehitti häntä huimasti pelaajana alkuvuosien aikana. Naisten peleihin Emmi pääsi sisälle KJT:n joukkueessa. "Pelasin KJT:ssa monta vuotta ja sieltä sain paljon hyviä ystäviä ja ennen kaikkea pelikokemusta naisten peleistä. Bluesiin siirtyminen oli iso haaste ja askel urallani. Se oli erittäin positiivinen asia ja olen viihtynyt täällä oikein hyvin!"

Ensi kauden tavoitteiksi Emmi listaa suomenmestaruuden uusimisen sekä oman paikan vakiinnuttamisen naisten maajoukkueessa. Kehityskohteita ovat luistelunopeus ja voima, kun taas vahvuudet löytyvät kiekollisesta pelaamisesta sekä palavasta asenteesta. Siviiliuralla Emmillä on tähtäimessä erityisopettajan opinnot.

Asennetta Emmiltä todella löytyy, takavuosilta ehkä vähän liikaakin. Kaudella 2013-2014 rangaistusminuutteja kertyi huimat 70 ja viime kaudella niitä oli enää 18. Mikä on muuttunut? "Huhhuh siinä on selkeesti vietetty boksissa aika huikeet minuutit! Ehkä tässä on muutamassa vuodessa kasvettu ihmisenä ja pelaajana ja todettu, että kivempi siellä kentällä on luutia, ku kuluttaa jäähypenkkiä. Noista vuosista varmaan se rakki lempinimiki on sitte lähteny."

Tinja Haukijärvi

Kiekko-Espoon hyökkääjä Tinja Haukijärvi kertoo olevansa rauhallinen sekopää. Huumorintajuinen ja luotettava Tinja on joukkueessa kaikkien kaveri, joka pelaa joukkueelle, mutta osaa myös rymistellä tarvittaessa. Ennen jääkiekkoa Tinja pelasi ringetteä, mutta innostui kiekkoilusta kahden luokkakaverinsa ansiosta. "Ala-asteella luokallani pelasi muutama kaveri jääkiekkoa samassa poikajoukkueessa ja heidän kautta ajauduin poikajoukkueeseen pelaamaan."

Poikajoukkueessa ensimmäiset vuotensa kehittynyt Tinja pelasi ennen Bluesia KJT:n naisissa. Päätös siirtyä Espooseen oli Tinjan mielestä kannattava. "Halusin uusia haasteita pelattuani monta vuotta KJT:ssa ja näin Bluesin isona mahdollisuutena. Blues on kehittänyt minua monella osa-alueella ja olen mennyt paljon pelaajana eteenpäin. Olen tietysti saanut myös paljon uusia kavereita ja hyvän tukiverkoston."

Tinja kuvailee itseään myös tavoitteelliseksi. Hän odottaa pääsevänsä puolustamaan mestaruutta joukkueensa kanssa myös ensi kaudella ja toivoo, että tavoitteessa myös onnistutaan. Muiden kanssa hyvin toimeen tuleva Tinja tykkää viettää myös vapaa-aikaansa joukkuekavereiden kanssa rentoutuessa tai sitten sarjoja katsoen tai musiikkia kuunnellen.

Kysymykseen siitä, missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua, Tinja vastaa näin: "Näen itseni vielä todennäköisesti pelaamassa, vakituisessa työpaikassa ja mahdollisesti viimeistään hankkimassa perhettä." Ennen brune Tinja on värjännyt hiuksensa päättäväisesti vaaleiksi ja tästä joukkuekaverit ovat saaneet hyvää naljailun aihetta. "Kyllä tässä kai aika blondi ollaan tällä hetkellä. Joku kommentti on tullu että rupee hiusten väri sopimaan pään sisältöön", Tinja nauraa.

Kirjoittanut: Fanni