Holopainen onnistui maalinteossa - Rantala loisti Hiirikosken rinnalla
Suomen naisten maajoukkue hävisi Kanadalle 2-4 Hartwall Arenalla torstaina iltapäivällä. Naisleijonien kokoonpanosta löytyi peräti kuusi Kiekko-Espoon pelaajaa, kun joukkue kohtasi naisten jääkiekon suurmaan 2 041 katsojan edessä.
- Kivasti oli löytynyt Kiekko-Espoon pelipaitoja tuonne katsomoon ja toivottavasti löytyy vielä Turkuunkin, Kiekko-Espoon kapteeni ja maajoukkueen kokenut puolustaja Minttu Tuominen iloitsi.
Ottelu pelattiin Hartwall Arenalla, joka on Suomen suurin Arena tällä hetkellä. Pelaaminen Arenan kaltaisissa kirkkaissa valoissa ei ole arkipäivää Naisten Liigan pelaajille, joten tilaisuus oli pelaajille erityinen, varsinkin kun pääsi pelaamaan Leijonapaita päällä.
- Olihan se hieno juttu pelata täällä ja aika hyvin oli yleisöäkin löytänyt paikalle. Oli kiva kirkkaissa valoissa pelata, Tuominen fiilisteli.
Espoolaispelaajista onnistujiin voidaan laskea Elisa Holopainen, joka vastasi Suomen toisen osumasta kolmannen erän alkupuoliskolla. Holopainenkin viihtyi kirkkaissa valoissa, josta osoituksena tuo maali.
- Siitä omasta päästä päästiin lähtemään hyvällä vauhdilla ja sain Jebalta (Jenni Hiirikoski) siihen hyvin vauhtiin syötön ja ajattelin, että toimita maalille, rystyltä kiekko ja sattui menemään siitä maaliin, Holopainen kertasi osumaansa.
Holopaisen ja Tuomisen lisäksi Leijonapaidan pukivat ottelussa päällensä Nelli Laitinen, Kiira Yrjänen, Sanni Rantala sekä Emmi Rakkolainen. Etenkin ykkösketjussa Hiirikosken pakkiparina pelannut Rantala sai kehut Suomen maajoukkueen päävalmentaja Pasi Mustoselta.
- Siellä oli kaksi pelaajaa, jotka eivät ole koskaan maajoukkuetasolla pelanneet pohjoisamerikkalaisia vastaan. Molemmat selvisivät tulikasteesta erinomaisesti, eli Kiira Yrjänen ja Sanni Rantala.
- Sanni Rantalalta aivan loistava peli ensimmäiseksi peliksi. Täytyy muistaa, että ei ole pelannut koko edellisellä kaudella peliäkään. Huikea potentiaali sillä pelaajalla, Mustonen kehui.
Suomi kohtaa vielä kahdesti Kanadan viikonlopun aikana.
Teksti: Joni Hildén